Kouluterveydenhuollon suosituksen voimaan

Helsingin Sanomat 5.1.2006

Mielipide

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat tulleet nähdyksi, mutta apua ei

juuri ole tarjolla. Perheneuvoloihin ensisijaisena lasten mielenterveyspalvelujen

tuottajana ovat ainakin ruuhka-Suomessa liian pitkät jonot.

Hallituksen uusi hoitotakuu on onnistunut lyhentämään kirurgista hoitoa

vaativien potilaiden hoitoon pääsyä, mutta lasten ja nuorten

mielenterveyspalvelujen saanti on edelleen äärimmäisen vaikeaa, vaikka

hoitotakuu lastenpsykiatriassa tuli voimaan jo 2001.

Jonot ovat vain pidentyneet, ja takuut hoitoon pääsystä ovat jääneet vain

paperille.

Kouluterveydenhuollolla on varsin hyvät mahdollisuudet tunnistaa koululaisten

ongelmat ja antaa varhaista apua.

Pääasiallisin kouluterveydenhuollon tehtävä on seuloa ja löytää mahdollisimman

varhain lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä uhkaavat tekijät ja sairaudet, ja

ohjata hänet tarvittaessa tarkempaan tutkimukseen ja hoitoon. Perustan

kouluterveydenhuollolle muodostaa työpari terveydenhoitaja ja lääkäri.

Kouluterveydenhoitajien määrän suhdetta oppilaisiin kartoitettiin hiljattain HS:n

toimesta. Koululääkäreiden työpanosta kouluilla ei ole tutkittu. Joissakin kunnissa

on kouluterveydenhuoltoon ostettu lääkärityövoimaa tuntityönä

yksityislääkäreiltä.

Helsinki on perustanut vuoden 2004 alussa erillisen koulu- ja

opiskelijaterveydenhuolto-osaston, jonka hallinnon alaisuuteen kuuluvat kaikki

koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa toimivat terveydenhoitajat. Yksikössä on

myös yhdeksän kokopäiväistä lääkärinvirkaa.

Helsinki on tiettävästi ainut paikkakunta, joka on tietoisesti lähtenyt kehittämään

tätä arvokasta työtä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on työryhmissään juuri pohtinut koulu- ja

opiskelijaterveydenhuoltoa ja antanut suositukset terveydenhoitajien ja

lääkäreiden määristä suhteessa koululaisiin.

Suositus on yksi koko päivätoiminen lääkäri 2100 oppilasta ja

opiskelijaterveydenhuollossa yksi lääkäri 3000 opiskelijaa kohden. Tosiasia on,

että tuskin missään pystytään noudattamaan näitä ohjeita.

Kunnallispoliitikot ovat vastuussa siitä, miten resurssit jaetaan terveydenhuollon

sisällä. Vanhempien on hyvä tietää, mitkä ovat kouluterveydenhuollon

suositukset ja heidän tulee vaatia päättäjiltä, että kouluterveydenhuolto saa

riittävät ja sille kuuluvat voimavarat.

Hoitotakuun toteutumista on julkisuudessa seurattu, mutta lasten ja nuorten

terveydenhuollon oikean mitoituksen toteutumisesta ei kanneta huolta. Sitten

ihmetellään, miksi lapset ja nuoret voivat huonosti.

Raimo Sailas ottikin ihan aiheesta esille kysymyksen, tulisiko valtion ryhtyä

kontrolloimaan tarkemmin, miten kunnat verorahojaan käyttävät.

Kaikki arvostavat terveyttä yli kaiken. Missä näkyy lasten ja nuorten terveen

kasvun arvostus, jos kouluterveydenhuollon resurssit laahaavat kaukana

suosituksista?

Hannu Penttinen

lääket. ja kir. tohtori

Vantaa

Jätä kommentti