Tieto isästä voi olla tärkeä

Helsingin Sanomat 13.12.1986

yleisöltä

Tieto omasta alkuperästä saattaa etenkin kriisitilanteessa olla nuorelle varsin tärkeä oman minuuden kokoamisvaiheessa, pohtii koululääkärinä toimiva kirjoittaja.

Viime aikojen vilkas keskustelu siitä, onko hedelmättömyyden hoi­dossa käytettävän vieraiden siittiö­solujen luovuttajan henkilöllisyys pidettävä täysin salassa vai ei, on etupäässä tarkastellut asiaa luovut­tajan näkökulmasta.

Mielestäni kuitenkin vähintäin yhtä tärkeää on ajatella asiaa näin hedelmöitetyn lapsen kannalta. Olen toiminut Helsingissä koulu­lääkärinä noin kymmenen vuoden ajan ja joutunut työssäni varsin paljon keskustelemaan lasten ja nuorten kanssa heidän usein kipeis­täkin tunteistaan omaa biologista taustaansa kohtaan.

Olen ollut myös sijaisvanhempa­na ja läheltä seurannut omassa perheessäni aikuistuvan nuoren mi­nuuden etsintää ja huomannut bio­logisten lähtökohtien selvittämisen keskeisen merkityksen tuossa myl­lerryksessä.

Kun lähdetään siitä, että vieraan luovuttajan siittiöillä hedelmöitetyn naisen puoliso ottaa syntyvän lap­sen juridisesti omakseen ja on lap­sen laillinen isä, on kaikki kunnos­sa niin kauan kun isä on tyytyväi­nen lapseensa.

Kuitenkin varsin yleistä on, että etenkin pojat murrosiässä syyllisty­vät helposti rötöksiin ja joutuvat jopa poliisin kanssa tekemisiin. Sil­loin puhkeaa perheessä yleensä krii­si, ja aktivoituvat kaikki entiset vaikeudet ja alkaa toinen toisensa syytteleminen.

Voin hyvin kuvitella, että tällai­sessa tilanteessa isä saattaakin hel­posti omaksua syyttävän asenteen lapsensa todellista biologista isää kohtaan ja kertoa lapselle, että tämä on varmaan perinyt nuo kielteiset ominaisuutensa todelliselta isältään, joka on saattanut olla ”mikä lie hunsvotti ja linnankundi”.

Siten hän voi kieltäytyä vastuusta ja jättää lapsen yksin ahdistumaan monine polttavine kysymyksineen. Jos silloin äidillä ei ole osoittaa lapselle – ja etenkään pojalle – muuta kuin sairaalan harmaita kivi­siä seiniä ja sanoa: ”Katso, isäsi”, ei nuorella ole paljon eväitä oman minuutensa kokoamiseen, ja itsetu­hokierteelle on kaikki edellytykset olemassa.

Esittäisinkin, että vieraiden siit­tiöiden luovuttajien henkilöllisyys pidetään pääsääntöisesti salassa. Vain erikoistapauksissa ainoastaan lasten- tai nuorisopsykiatrian eri­koislääkärin puoltavan lausunnon perusteella voitaisiin antaa tietoja biologisesta isästä, jos se olisi nuo­ren myönteisen kehityksen kannal­ta välttämätöntä.

Olen itse monesti havainnut, että nuorelle riittää pelkkä tieto omasta alkuperästä. Niin voidaan välttää väärien ja pelottavien mielikuvien tuomat tuskat ja varsinkin epätie­toisuuden aiheuttama ahdistus.

En ole koskaan havainnut, että kukaan olisi aktiivisesti alkanut ra­kentaa mitään erityistä suhdetta myöhemmin todelliseen isäänsä, jos mitään kontaktia ei ole koskaan muutenkaan ollut. Sellaista pelkoa ei siittiöiden luovuttajien siis pitäisi tuntea.

Toivottavasti lapsen etu pääsee toteutumaan myös tässä asiassa.

Hannu Penttinen lääket. ja kir. tri Helsinki

Jätä kommentti