Hyvä aikuissuhde turva lapselle

Mielipide VIERASKYNÄ Helsingin Sanomat 8.5.2001

Turvallisuus ei ole heikentynyt vuodesta 1990, mutta turvattomuuden tunne on yleistynyt, kirjoittaa Penttinen Hannu

Rikollisuuden ja rikoksen uhriksi joutumisen pelko on lisääntynyt koko ajan vuodesta 1988 lähtien. Erityisesti nuoret naiset pelkäävät, vaikka tosiasiassa nuoret miehet joutuvat eniten väkivallan kohteeksi. Rikostilastojen mukaan väkivaltarikokset ja ryöstöt eivät ole kymmenen viime vuoden aikana määrällisesti lisääntyneet. Tekijät ovat kylläkin nuorempia kuin aikaisemmin, erityisesti 15-17-vuotiaiden osuus korostuu. Katuryöstöt ovat lisääntyneet 1990-luvun lopulla ja keskittyvät Helsingin ydinkeskustaan viikonloppuöihin. Tekijöiden enemmistönä ovat ulkomaalaiset.

Huumerikollisuus on kasvanut huikeasti, samoin autoihin kohdistuneet varkaudet. Huumeiden hankinta on keskeisin syy omaisuusrikoksiin. Rikosoikeudelliset toimenpiteet eivät ole vähentäneet nuorten rikoksia eivätkä estäneet uusintarikollisuutta.

Turvallisuus ei ole heikentynyt vuodesta 1990, mutta turvattomuuden tunne on yleistynyt. Sekä todellinen turvattomuus että perusteeton turvattomuuden tunne lisäävät alttiutta rikoksiin. Pelko sinänsä altistaa rikoksille, ja rikokset puolestaan lisäävät turvattomuutta. Kuinka saada tämä itseään vahvistava kierre poikki?

Helsingin turvallisuusstrategiaa pohtinut työryhmä jätti ehdotuksensa viime vuoden lopulla. Kaupunginhallitus on pyytänyt raportista lausuntoja poliisilta ja joiltakin lauta- ja neuvottelukunnilta. Ehdotus tähdentää aivan oikein lapsiin ja nuorisoon kohdistuvaa työtä, alueellisten yhteisöjen toimivuuden lisäämistä, päihde- ja huumeongelmien ehkäisyä sekä huumesairaiden hoidon tehostamista. Keskeisintä on vähentää pulassa olevien ihmisten todellista hätää ja turvattomuuden tunnetta.

Yksilötasolla pitäisi jokaiselle lapselle ja nuorelle voida taata edes yksi turvallinen aikuinen, joka on hänestä aidosti kiinnostunut ja aina tavoitettavissa. Rakkautta ei kuitenkaan synnytetä käskystä, vaan se tulee sydämestä, jos sitä siellä on.

Lasten hädästä kertoo tutkimustieto, jonka mukaan lähes 70 prosenttia alle 14-vuotiaista on joutunut henkisen väkivallan kohteeksi. Lähes 60 prosenttia 5-17-vuotiaista pelkää tärkeän ihmissuhteen katkeamista. Joka kolmas lapsi kokee turvattomuutta aikuisten alkoholin liikakäytön ja itseensä kohdistuvan väkivallan pelon vuoksi. Lapsi tai nuori ei pärjää, jos hänet jätetään yksin, vaikka hänellä olisikin ruokaa, vaatteet ja asunto. Hän tarvitsee turvallisen aikuisen, joka jakaa elämää hänen kanssaan niin ilossa kuin surussakin.

Jos aikuiset rientävät vain omien mielihyväntarpeidensa perässä ja jättävät lapsensa ”hyvien harrastusten” varaan, lapsi kokee sen helposti hylkäämisenä ja alkaa vihata itseään ja elämäänsä. Tästä voi alkaa koston ja tuhon kierre, johon haetaan lohtua päihteistä.

Aidosti tuntevan aikuisen läsnäolo ja lohduttava asenne elämän pettymyksissä on parasta rikollisuuden ehkäisyä lasten ja nuorten maailmassa. Samalla aikuisen on osattava asettaa selvät normit ja rajat sekä niiden rikkomuksille kohtuulliset seuraamukset. Tähän rikoksentorjuntaan on valjastettava kaikki lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevat aikuiset. Heitä löytyy kaikkialta – kodeista, päiväkodeista, kouluista, urheiluseuroista ja taloyhtiöistä.

Helsingin kaupungin turvallisuusstrateginen ohjelma kannustaa kehittämään ihmisten väliseen tuttuuteen rakentuvan vuorovaikutusten verkoston. Se voi välittää uutta turvallisuuskokemusta, joka vähentää alttiutta rikolliseen käyttäytymiseen.

Turvallisuusohjelman mukaan hallintokunnat ja paikalliset toimijat muodostavat näitä verkkoja yhdessä. Pihatalkoot ja nollatoleranssin paikallinen toteuttaminen voivat saada aikaan yhteistä toimintaa, jonka turvin näitä pelastavia sosiaalisia suhteita voidaan synnyttää. Tarvitaan varmasti myös aivan uusia menetelmiä näiden tukiverkkojen tietoiseen rakentamiseen. Turvattomuuden vähentämisen tulee olla iloista ja mielihyvää tuottavaa toimintaa. Jos ohjelmaa lähdetään toteuttamaan ryppyotsaisesti ja hampaat irvessä, voimat ja innostus loppuvat eikä tuloksia saavuteta.

Hannu Penttinen

Lääketieteen ja kirurgian tohtori

Aseman Lapset ry:n toiminnanjohtaja

Jätä kommentti