YKSINÄISYYS                   Julkaistu ASEMANLAPSET-lehdessä Myyrmannin tuhoiskun tunnelmissa vuonna 2002

Ken yksin syntynyt maailmaan

hän yksin myös lähteä saapi

Ja yksin ihmiset kohdataan

ja yksin ohitse kuljetaan

ei ystävää löydy

ei saavu

Tää maailma täynnänsä tuskaa on

ja ihmiset toistansa vihaa

Veli veljen tappaa

isä äidin raiskaa

ja kansat toisiaan tuhoo

Ja yksin kun keskellä kaiken tään

mä seison ja mietin miks elää

Niin valtaa jo tuska syömmein tään

ja itkein mä huudan kuin tyhjän pääll

Ei elolla mieltä ei järkeä lie

yks lysti on elää tai kuolla

Vai lieneekö sittenkin parempi

pois oisi jo täältä kuolla

Niin yksin mä kerran taas mietteissäin

kovin yksin istun ja mietin

Mi tarkoitus on elollain

Miks tuskaa mun tuntea täytyy

Miks kannan murheita muidenkin

Miks itken itkuja rakkaiden

Miks kaiken tään keskellä

yksin

Niin huomaan kuink hyvä on tuska tää

se lähemmä vapautta kypsentää

se katkoo kahleet ihmispelon

 ja antaa syömmein uuden elon

Sen elon mi uskoo rakkauteen

ja veljeyteen ja vapauteen

Se usko ei järky

ei horju

Mut kuitenkin tiedän mä sen

Ei maailma rakkautta siedä

Ja monen on ihmisen yksinäisen

omaa taakkaansa harteillaan raahaten

tää elämä yksinään kompastellen

se loppuun asti viedä

Oi jospa me ihmiset heräisimme

ja uskoen elämään antaisimme

oman itsemme lähelle toistamme

Näin lapsi ja vanhuskin turvassa ois

ja elomme jatkua rauhassa vois

ja nuori sais lohtua tuskaan