MIELIPIDE                                                                                       Helsingin Sanomat 8.1.2006

Kouluterveydenhuollon suositukset voimaan

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat tulleet nähdyksi, mutta apua ei juuri ole tarjolla. Perheneuvoloihin ensisijaisena lasten mielenterveyspalvelujen tuottajana ovat ainakin ruuhka-Suomessa liian pitkät jonot. Hallituksen uusi hoitotakuu on onnistunut lyhentämään kirurgista hoitoa vaativien potilaiden hoitoon pääsyä, mutta lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saanti on äärimmäisen vaikeaa, vaikka hoitotakuu lastenpsykiatriassa tuli voimaan jo 2001. Jonot ovat vain pidentyneet, takuut hoitoon pääsystä ovat jääneet vain paperille.

Kouluterveydenhuollolla on varsin hyvät mahdollisuudet tunnistaa koululaisen ongelmat ja antaa varhaista apua. Pääasiallisin kouluterveydenhuollon tehtävä on seuloa ja löytää mahdollisimman varhain lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä uhkaavat tekijät ja sairaudet ja ohjata hänet tarvittaessa tarkempaan tutkimukseen ja hoitoon. Perustan kouluterveydenhuollolle muodostavat työpari terveydenhoitaja ja lääkäri. Kouluterveydenhoitajien määrän suhdetta oppilaisiin kartoitettiin hiljattain HS:n toimesta. Joissakin kunnissa on kouluterveydenhuoltoon ostettu lääkärityövoimaa tuntityönä yksityislääkäreiltä. Helsinki on perustanut vuoden 2004 alussa erillisen koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto-osaston, jonka hallinnon alaisuuteen kuuluvat kaikki koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa toimivat terveydenhoitajat. Yksikössä on myös 9 kokopäiväistä lääkärinvirkaa. Helsinki on tiettävästi ainut paikkakunta, joka on tietoisesti lähtenyt kehittämään tätä arvokasta työtä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on työryhmissään juuri pohtinut koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa ja antanut suositukset terveydenhoitajien ja lääkäreiden määristä suhteessa koululaisiin. Suositus on yksi kokopäivätoiminen lääkäri 2100 oppilasta ja opiskelijaterveydenhuollossa yksi lääkäri 3000 opiskelijaa kohden. Tosiasia on, että tuskin missään pystytään noudattamaan näitä ohjeita.

Kunnallispoliitikot ovat vastuussa siitä, miten kuntien resurssit jaetaan. Vanhempien on hyvä tietää, mitkä ovat kouluterveydenhuollon suositukset ja heidän tulee vaatia päättäjiltä, että kouluterveydenhuolto saa riittävät ja sille kuuluvat voimavarat. Hoitotakuun toteutumista on vahdittu ja mitattu, mutta lasten ja nuorten terveydenhuollon oikean mitoituksen toteutumisesta ei välitetä. Sitten ihmetellään, miksi lapset ja nuoret voivat huonosti. Raimo Sailas ottikin ihan aiheesta esille kysymyksen, tulisiko valtion ryhtyä kontrolloimaan tarkemmin, miten kunnat verorahojaan käyttävät. Kaikki arvostavat terveyttä yli kaiken. Missä näkyy lasten ja nuorten terveen kasvun arvostus, jos kouluterveydenhuollon resurssit laahaavat kaukana suosituksista?

Hannu Penttinen

lääket. ja kirurgian tohtori

Jätä kommentti