YKSINÄISYYS Julkaistu ASEMANLAPSET-lehdessä Myyrmannin tuhoiskun tunnelmissa vuonna 2002
Ken yksin syntynyt maailmaan
hän yksin myös lähteä saapi
Ja yksin ihmiset kohdataan
ja yksin ohitse kuljetaan
ei ystävää löydy
ei saavu
Tää maailma täynnänsä tuskaa on
ja ihmiset toistansa vihaa
Veli veljen tappaa
isä äidin raiskaa
ja kansat toisiaan tuhoo
Ja yksin kun keskellä kaiken tään
mä seison ja mietin miks elää
Niin valtaa jo tuska syömmein tään
ja itkein mä huudan kuin tyhjän pääll
Ei elolla mieltä ei järkeä lie
yks lysti on elää tai kuolla
Vai lieneekö sittenkin parempi
pois oisi jo täältä kuolla
Niin yksin mä kerran taas mietteissäin
kovin yksin istun ja mietin
Mi tarkoitus on elollain
Miks tuskaa mun tuntea täytyy
Miks kannan murheita muidenkin
Miks itken itkuja rakkaiden
Miks kaiken tään keskellä
yksin
Niin huomaan kuink hyvä on tuska tää
se lähemmä vapautta kypsentää
se katkoo kahleet ihmispelon
ja antaa syömmein uuden elon
Sen elon mi uskoo rakkauteen
ja veljeyteen ja vapauteen
Se usko ei järky
ei horju
Mut kuitenkin tiedän mä sen
Ei maailma rakkautta siedä
Ja monen on ihmisen yksinäisen
omaa taakkaansa harteillaan raahaten
tää elämä yksinään kompastellen
se loppuun asti viedä
Oi jospa me ihmiset heräisimme
ja uskoen elämään antaisimme
oman itsemme lähelle toistamme
Näin lapsi ja vanhuskin turvassa ois
ja elomme jatkua rauhassa vois
ja nuori sais lohtua tuskaan