Valinnanvapaus myös sosiaalipalveluihin
Blogi 2.4.2017
Hallituksen SOTE-uudistuksessa luvataan potilaalle mahdollisuus valita terveyspalvelun tuottajista itselle mieluisin vaihtoehto maakunnan hyväksymän julkisen, yksityisen tai järjestön tuottamista palveluista. Valtio rahoittaisi maakuntien kautta kustannukset.
Terveyskeskuksissa on jo pitkään ollut mahdollista vaihtaa hoitavaa lääkäriä. Viime vuosina jokainen on voinut valita terveysaseman myös oman kunnan rajojen ulkopuolelta. Samaten erikoissairaanhoidon tuottajan on potilas voinut valita vapaasti julkiselta sektorilta kotimaasta ja jopa muista EU-maista. SOTE-uudistus siis toisi terveydenhuoltoon ainoaksi uudeksi vaihtoehdoksi yksityisten ja järjestöjen palvelut julkisten rinnalle.
Käytännön lääkärin työssäni jo yli 40 vuoden aikana olen todennut, että ihmisen terveyttä ja hyvinvointia ei hoideta ainoastaan terveydenhuollon toimesta. Yhteiskunnan sosiaalipalvelut, kuten koti- ja perhepalvelut, lastensuojelun tukitoimet ja sijaishuolto vaikuttavat usein monta kertaa enemmän yksilön ja perheen hyvinvointiin kuin pelkästään lääkärin määräämät lääkkeet.
Erona on vain se, että sosiaalipalvelun antajaa asiakas ei voi vaihtaa, vaikka asiakassuhde olisi kuinka tulehtunut ja konfliktin vuoksi jopa katkennut. Tiedän omasta kokemuksestani, että joskus lastensuojelun- ja sosiaalipalvelujen tarpeessa oleva ei ole enää niitä lainkaan hakenut, koska vakavan ristiriidan vuoksi ei halua enää asioida henkilökohtaisesti määrätyn toimihenkilön kanssa. Tämä ei ole yksilön eikä yhteiskunnan edun mukaista.
Ehdotan, että SOTE-uudistuksessa laajennetaan asiakkaan valinnanvapautta vaihtaa avohuollon sosiaali- ja lastensuojelun työntekijää tai palvelun tuottajaa. Vaihto-oikeus tulisi olla silloin, kun työntekijän ja asiakkaan suhde on vakavasti tulehtunut tai konfliktissa. Toimimaton suhde ei ole yksilön eikä yhteiskunnan etu. Lastensuojelun huostaanottotilanteessa asiasta päättää virkavastuulla oleva työtekijä eikä tällaisessa tilanteessa enää vaihdeta työntekijää. Sosiaalipalvelujen, lastensuojelun tukitoimien ja sijaishuollon ohjeet ja toimenpiteet on kirjattu lakeihin ja asetuksiin. Niiden tulkinta ja käytännön soveltaminen voi kuitenkin olla erilaista eri työntekijöillä.
Hannu Penttinen