Nuorisorikollisuuteen puututtava ajoissa                                                           

Blogi 10.3.2003                                                                                                                               

Oikeusministeriön nuorisorikostoimikunta on antanut ehdotuksensa 6.3.2003 nuorten rikoksentekijöiden uudeksi seuraamusjärjestelmäksi. Varsinaisena ehdotuksena on uudentyyppisen nuorisorangaistuksen käyttöönotto uutena seuraamusvaihtoehtona, joka sijoittuisi ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välille. Rangaistusmuotoa kokeiltiin vain 16-18-vuotiaisiin, mutta nyt sitä ehdotetaan sovellettavaksi myös 18 – 20-vuotiaisiin. Rangaistukseen voidaan liittää myös päihde- tai mielenterveyshoitoa, mikäli nämä ongelmat ovat olleet altistamassa rikolliseen tekoon.

Ehdotukset ovat hyviä ja oikeita, koska niiden avulla pyritään nuori pitämään varsinaisen vankilan ulkopuolella mahdollisimman pitkään, mutta kuitenkin saattamaan hänet kohtaamaan tekojensa seuraukset ja ottamaan niistä vastuu. Toimikunta myös ehdottaa, että poliisi käyttäisi enemmän pakkokeinolakia, joka antaa mahdollisuuden määrätä rikokseen syyllistynyt määräajaksi matkustuskieltoon tai kieltää häneltä oleskelu sellaisella alueella, jossa hän todennäköisesti syyllistyisi uudelleen rikokseen. Tämä mahdollisuus on jo nyt poliisilla käytettävissä ilman uutta lainsäädäntöäkin. Määräyksen valvominen työllistää tietysti poliisia, mutta kokemusten mukaan matkustuskiellon käyttäminen on osoittautunut nuorten kohdalla tehokkaaksi toimeksi.

Lastensuojeluviranomaisilla on jo nykyisenkin lain mukaan mahdollisuuksia puuttua rikoksilla oirehtivien lasten ja nuorten elämään. Keskeisenä ongelmana on kuitenkin, että sosiaali- ja terveystoimi lähtee pääsääntöisesti auttamaan asiakkaan tai potilaan pyynnöstä ja ns. pakkoauttamista vierastetaan, koska kokemukset siitä eivät ole kannustavia. Toimikunta suositteleekin lastensuojelulain uudistamista siten, että lapsen rikollinen käyttäytyminen velvoittaisi viranomaisia varhaiseen puuttumiseen ja tehokkaaseen yhteistyöhön. Toimikunnan jäsenenä haluan erityisesti korostaa varhaisen puuttumisen tuntuvaa lisäämistä ja yhteiskunnan resurssien kohdistamista juuri tähän. Myös sovittelu on mahdollinen alle 15-vuotiaiden rikosten seuraamuksena, ja sen käyttöönottoa tuleekin välittömästi lisätä ja tehostaa.

Me emme siis ole keinottomia ja avuttomia lasten ja nuorten rikollisen käyttäytymisen edessä. Kyse on vain siitä, että me aikuiset uskallamme puuttua määrätietoisesti näiden lasten ja nuorten elämään.

Hannu Penttinen

Oikeusministeriön nuorisorikostoimikunnan jäsen