Huumemyönteisyys suosii rikollisuutta 

Vantaan Sanomat ja Demari 19.2.2003                         

Vähän väliä putkahtaa julkisuuteen vetoomus, että miedot huumeet pitäisi laillistaa, viimeksi jopa eduskuntavaaliehdokkaan suusta. Perusteena lauletaan tuota ikivanhaa virttä, että eihän kukaan uskalla hoitoa hakea rangaistuksen pelosta. Kuitenkin kovienkin huumeiden käyttäjät jonottavat hoitoihin pitkään, joskus jopa vuoden verran? Hoitoon siis hakeudutaan eikä rangaistusta pelätä!

Tosiasia on, että pelkästään huumekäytön vuoksi ketään ei tuomita vankeuteen. Jopa huumerikoksesta saadun tuomionkin voi vaihtaa hoidoksi. Vankilastakin voi hakeutua hoitoon, joka luetaan vielä vankeusajaksi. Pelkkä huumeen käyttörikos seuraamukseltaan on lähinnä verrattavissa turvatyön käyttämättä jättämiseen. Huumeen käytön kriminalisoinnilla halutaan osoittaa, että huumeiden käyttö on vahingollista käyttäjälle itselleen. Samoin turvavyön käyttämättä jättäminen on haitallista ja voi koitua jopa hengen menoksi, kuten huumeenkin käyttö. On totta, että kaikki huumeita kokeilleet eivät kuole huumeisiin, kuten eivät kaikki turvavyön kiinnittämättä jättäneetkään kuole. Kuitenkaan kukaan ei vastusta turvavyön käyttöpakkoa. Se olisikin outoa, koska turvavyön käyttö pelastaa ihmishenkiä. Miksi sitten huumeet pitäisi sallia, vaikka niiden tiedetään varmuudella aiheuttavan kärsimystä, tuskaa ja kuolemaa?

Eräänä perusteena huumekaupan laillistamiselle on väite, että yhteiskunnan valvonnassa huumekaupalla voitaisiin saada verotuloja valtiolle ja niillä voitaisiin hoitaa huumesairaita. Samalla vietäisiin rikollisilta markkinat. Saman logiikan mukaan valtion ilotalojen tuotolla voitaisiin hoitaa seksiriippuvaisia ja muita seksisairaita ja saataisiin paritusrikollisuus kuriin. Käytetäänhän jo nyt alkoholi- ja tupakkaveroa monien riippuvuusongelmien hoitoon ja ehkäisyyn.

Kuitenkin on sinisilmäistä uskoa, että kansainvälinen rikollisuus tähän loppuisi, jos Suomi päättäisi sallia huumeiden vapaan kaupan ja käytön. Uskon, että huumekauppa vain lisääntyisi ja ongelmat kasvaisivat. Omassa työssäni olen jo 30 vuoden ajan tavannut aivan riittävästi huumeiden tuhoamia ihmisiä ja heidän läheisiään. Kansainvälinen tutkimus osoittaa kiistatta myös mietojen huumeiden käytön haitallisuuden. Yhtään uutta uhria ei tarvita. Huumeiden käyttäjä on itse uhri ja sairas. Hän tarvitsee apua ja tehokasta hoitoa. Meidän on puolustettava sellaisen yhteiskunnan rakentamista, joka suojaa lasten ja nuorten tervettä elämää. Tuhovoimia on vastustettava määrätietoisesti kaikin keinoin.

Hannu Penttinen